Keski-Euroopan valtiovierailu osa II: Schwarzer Adler

Olen jonkin aikaa joutunut pohtimaan onko Viiniministerillä Supon myöntämiä valtuuksia julkistaa seuraavaa artikkelia? Vappupäivän valtiovierailu sisälsi joukon viini-ihmisen valtionsalaisuuksia. Siksi tämän julkistaminen on kuin paljastaisi naapurille parhaat sieni- ja marjapaikat. Välttämättä siellä ei enää ole mitään kun seuraavan kerran itse menee paikan päälle.

"Aina mun pitää" nauttia tällaisia. 

 

Viiniparatiisi keskellä maaseutua

Alsacen reissun jälkeen oli syytä hieman levähtää ja juhlia vappuaattoa mm. Louis Roederer Rosé 2008 ja Vilmart et Cie 2004 samppanjoiden kera. Liikaa ei kuitenkaan kannattanut tankata koska vappupäivän suunnitelmana oli suunnata Saksan puolelle illallisen merkeissä. Ravintola ja hotelli Schwarzer Adler sijaitsee Oberbergenin kylässä viineistäänkin tunnetulla Kaiserstuhlin alueella Badenissa. 

Ravintola Schwarzer Adlerin miljöö
on lämminhenkinen ja intiimi.

Oberbergen on käytännössä yhden pääkadun kylä jonne ei varmaankaan eksyisi sattumalta. Lähimpään turistikaupunkiin eli Freiburgiin on matkaa parisenkymmentä kilometriä. Jos en tietäisi ravintolan olemassaolosta, keskittyisin satunnaisena matkailijana alueen kukkuloilla patikoimiseen. Toisaalta vaeltamiseen vihkiytyneetkin löytänevät vielä huikeampia kokemuksia idempää Schwarzwaldin maastoista.

Burgundi ja Bordeaux ylitse muiden

Ravintolan omistaa viinituottaja Franz Keller, jonka omat tilukset ympäröivät kylää laajalti. Schwarzer Adleriin ei kuitenkaan tulla nauttimaan ainoastaan talon viinejä, koska Bordeaux'n ja Burgundin punaviiniosasto on jonkinlainen viininauttijan paratiisi ja taivas samanaikaisesti.

"Tätä viiniä tulee
tarjoilla viilennettynä."

Viinilistan vanhojen vuosikertojen hintoja ei ole turhaan nosteltu vuosien saatossa. Valikoima, joka tosin alkaa vähitellen hupenemaan, on edelleen sanoinkuvaamattoman laaja vertikaaliltaan. Voin väittää että lähes jokainen löytää esim. Bordeaux-viinin omalta vuosikerraltaan.

Olimme paikalla viiden hengen seurueella yhdessä kapellimestari Pietari Inkisen kanssa, jonka edellisessä artikkelissa mainittu juhlapäivä jatkui vielä vappunakin. Sen vuoksi hänen vuosikertansa viinit olivat mukana usean viinin voimin. Alkusokkona Viiniministerin pyynnöstä oli valkoinen Chateau Laville Haut Brion 1980. Viini oli edelleen erittäin tasapainoisessa kunnossa muttei ehkä parane enää vanhentuessaan.

Domaine de la Romanée Conti, Armand Rousseau ja Chateau Mouton Rothschild

Armand Rousseau
Chambertin 1975

Domaine de la Romanée Conti
Romanèe St Vivant 1981

Jatkoimme ateriaa kolmen punaisen Burgundin voimin, joita olivat Armand Rousseau Chambertin 1975, Domaine de la Romanée Conti La Tache 1980 sekä saman tuottajan Romanée St Vivant 1981. Näistä ensimmäinen oli muuten nautinnollinen mutta poikkeuksellisen runsas sakkamäärä häiritsi
hieman kokonaisuutta. Vuosikerta oli jo tiedostettavasti vaatimaton, joten riski oli harkittua, eikä siitä tullut missään nimessä pettymystä, koska huipputuottajat tekevät Burgundissa heikkoinakin vuosina hienoja viinejä. 

Domaine de la Romanée Conti eli tuttavien kesken DRC näytti kyntensä saman tien. Sekä La Tache että Romanée St Vivant olivat molemmat huikeita persoonallisuuksia. Näitä kun ei pääse Viiniministerikään kovin usein nauttimaan. Aromikirjo ja jälkimaku olivat molemmissa ainutlaatuista. Tämän jälkeen en enää kyseenalaista Domaine de la Romanee Contin kansainvälistä kulttiasemaa. Mestarit ovat mestareita.

Domaine de la Romanèe Conti
La Tache 1980

Château Mouton Rothschild 1980 

Ilman Bordeaux'n punaista olisi ravintolasta poistuminen sama kuin vierailisi rantakohteessa käymättä meressä. Siksi illallisen viimeisin punaviini oli Chateau Mouton Rothschild 1980. Viinin intensiteetti oli iästään huolimatta varsin tiivistä mutta kypsällä tavalla herkkää. Tanniinit olivat pehmenneet nautinnollisiksi ja toivat klassisen Pauillacin alueen parhaat piirteet hienosti esiin jälkimaussa. Tummien marjojen, setripuun ja sikarilaatikon tyylikäs tasapaino veti keskustelevassa seurassakin jokaisen hetkittäin hiljaiseksi.

Kyllä saksalaisetkin osaavat

Viinien ohessa nautimme viiden ruokalajin maistelumenua. Ravintola omistaa yhden Michelin -tähden,

Vanhoja viinikorkkeja.

joskin pöydässä nautitusta seitsemästä ruokalajista vain yksi oli selvästi tähden veroinen. Ei muitakaan ruokalajeja sovi moittia mutta voi olla, ettei niiden makukirjot eivät pääse arvoisellaan tavalla esiin kun rinnalla on mainitsemiani tähtiviinejä. Ravintolan palvelu on esimerkillistä ja sommelierit tuntevat listansa erinomaisesti ja lukevat asiakkaiden toivomukset loistavasti. Näilläkin on selvästi merkitystä ruoan lisäksi siinä vaiheessa kun tähdistä päätetään.

Franz Keller "S"
Grauburgunder 1986

Kannattaa huomioida että nautimme edellä mainittuja punaviinejä tuntikaupalla havaitaksemme niiden kaikki sfäärit. Kunnioituksena ja samalla kiinostuksesta taloa kohtaan tilasin välisokkona ennen jälkiruokia heidän omaa valkoviiniään, joka oli suhteellisen iäkäs Franz Keller "S" Grauburgunder 1986. Valinta oli erittäin onnistunut koska tuli jälleen huomattua, että usein tiettyjä valkoviinejäkin nautitaan aivan turhan nuorina. Lisäksi pullo kustansi vaivaiset 39 euroa. Jo muutaman vastaavan kokemuksen myötä uskallan vilpittömästi todeta, että Badenin parhaat Grau- ja Weissburgunderit sekä Chardonnayt muuttuvat ikääntyessään käsittämättömällä tavalla luonteeltaan renkipojista linnanherroiksi. Jostain syystä tätä vain ei moni viinituntijakaan tiedä, usko tai halua tietää.

Armanjakkibaari ja viinimyymälä

Vuosikerta-armanjakkeja tyylikkäästi rivissä.

Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978

Jälkiruokana saimme vielä laseihin jalohomeista Sauternesin alueen Chateau Rieussec 2000. Väri oli jo todella runsaan kullankeltaisesta ja olipahan makukin kullanarvoinen. Olimme illan antiin niin tyytyväisiä ja samalla kylläisiä, että siirryimme ravintolasalista ennen nukkumaanmenoa jäähdyttelemään baarin puolelle. Talon juomalinjan vertikaalisuus jatkui sielläkin. Armanjakkeja oli hyllyllä vitriinissä järjestäen viimeisten 40 vuoden vuosikeroilta sekä useita viime vuosisadan alun

erikoisuuksia. Päädyin muistelemaan syntymävuottani, joten illan viimeinen lasissani oli Baron de Sigoqnac Bas Armagnac 1978. Pehmeän mokkainen ja suklainen vaikutelma syntyi ilman espressoa ja suklaata, joten siinäkin yhdistyivät ne kuuluisat kaksi kärpästä. Suomen suunnalla armanjakkivalikoima on sekä monopolissa että ravintoloissa niin suppeaa, ettei tullut sen puolesta hetkeäkään ikävä kotimaahan.

Franz Kellerin viinimyymälä.

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen vierailimme pikaisesti Franz Kellerin myymälässä, jossa sijaitsee myös heidän moderni viinivalmistamonsa kellareineen. Siellä on mahdollista tutustua maistelemalla tuottajan uusimpaan tuotantoon, joka sisältää eri sarjoineen kaiken kaikkiaan 20 eri viiniä. Myymälän valikoima ei rajoitu ainoastaan heidän omiin viineihinsä vaan listala voi tehdä yllättäviä löytöjä varsinkin ranskalaisista ja italialaisista viineistä. Syvällinen tutustuminen jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa Porschen käynnistäessä jälleen moottorinsa paluumatkaa varten.