Perjantaiparlamentti: Burgundi

Perjantaiparlamentin syksy aloitettiin perinteikkäällä Burgundilla. Aistinvaraiset vaihtoehdot olivat Alkon valikoimasta, josta löytyy kelpo yksilöitä mutta sen repertuaarin monipuolisuudella ja laaja-alaisuudella ei voi valitettavasti kyseisen klassisen alueen suhteen tällä hetkellä ylpeillä. Tähän Viiniministeri vaatii pikaisesti konkreettista kehitysaskelta.

Istunnon burgundilaiset vieri vieren.

Klassisuuden keskellä

Ranskan Burgundi jo olemassaolollaan herättää aina kunnioitusta viinimaailmassa. Siihen löytyy varmasti syynsä. Pitkän historian lisäksi sen viineissä erottuu edukseen mm. sensitiivisyys, selkeys sekä parhaimmillaan viiniensä varsin pitkäikäinen kellarointi. Ne ovat usein haastavia maistajilleen mutta kärsivällisyys usein palkitaan.

On mielenkiintoista pohtia miten sinänsä tiiviille Côte d'Orin alueelle ja yhtälailla pohjoiselle Chablis- tai eteläiselle Mâconnais -alueelle ovat kokonaisuudessaan pesiytyneet kaksi keskeistä rypälettä Chardonnay ja Pinot Noir.  Nämä hallitsevat lähes yksinomaan maakunnan rypälevalikoimaa  luoden rypäleillään referenssit koko viinimaailmaan. valkoisen Aligoten ja punaisen Gamayn luodessa pienet otoksensa.

Myönnettäköön että Burgundin alueiden, ala-alueiden ja niiden palstojen ulkoaoppiminen vaatii usein vuosikausien vihkiytymisen aiheeseen. Esimerkiksi Côte d'Orin alueen 31 Grand Cru palstaa ja 635 Premier Cru palstaa voivat viedä Viiniministeriltäkin hetkisen aikaa.

Palstoista huolimatta Burgundin viinivalmistuksessa on oltava joitakin tarkoin varjeltuja salaisuuksia, koska muuten on vaikea ymmärtää sitä,  kuinka eräät arvostetuimmista tuottajista saavat huonoina vuosinakin normaalitason palstoilta laatua aikaiseksi. Vastaavasti on tuottajia, joiden lopputulos ei Grand Cru -viineissäkään aina vakuuta vaikka vuosikertakin voi olla normaali. Tuottajia joiden viinejä olen toistuvasti saanut todistaa huikeiksi lajissaan ovat olleet mm. Domaine Armand Rousseau, Domaine Dennis Mortet ja Domaine des Comtes Lafon.

Ongelman ytimessä

On mielenkiintoista pohtia miten kotimaan markkinoille Burgundin viinit ovat pesiytyneet varsin rajatusti. Syitä voi luetella loputtomiin: Kulttiviinit ovat kalliita. Ei löydy ostovoimaa. Viinit vaativat yleisesti kypsytystä -> Eivät avaudu nuorena. Edellyttävät riskisijoitusta kuluttajalta. Ovat tiukkoja sellaisenaan. Ja niin edelleen. Syitä vai tekosyitä?

Tätä syytä on silti vaikea ymmärtää kun vertaa valikoimia muissa pohjoismaissa puhumattakaan Aasian markkinoista. Alkon valikoimassa on 22 punaviiniä ja 37 valkoviiniä. Näistä yhteensä 43 on perusvalikoiman viinejä. Vastaava luku esimerkiksi naapurimaan Systembolagetissa on tällä hetkellä 365 eli määrä on noin 8,5 kertainen. Näistä punaviinejä 209 ja valkoviinejä 139 mutta onpahan vielä 14 kuohuvaa sekä yksi rosee. Pelkästään Burgundin alueelta. Kun tähän summaan lisätään vielä ruotsalaisten tilausvalikoiman osuus suhteessa Suomen kokonaismäärään, on suhdeluku jo yli 12-kertainen.

Analyysin paikka

Punaisten vuoro 

Pikainen analyysi

Testasimme Perjantaiparlamentin Burgundi-illassa kolme valkoviiniä ja neljä punaviiniä. Alkusokkona oli eteläisemmän Beaujolaisin alueen Gamay-rypäleestä valmistettu punainen. Valkoviinit edustivat sijainniltaan kolmea keskeistä eri aluetta Chablis, Meursalt (Côte de Beaune) ja Viré-Clessé (Mâconnais). Trio edusti kouluesimerkkien tavoin miniatyyrisessa muodossa Burgundin Chardonnayta.

Punaisten kaarti oli kokonaisuudessaan Cote d'Dorin esimerkkejä. Näistä kaksi eli Nuits-Saint Georges ja Vosne-Romanée edustivat pohjoisempaa Côte de Nuits'n aluetta ja Pommard sekä Savigny les Beaune eteläisempää Côte de Beaunen aluetta. Kolme neljästä olivat vuosikertaa 2011 ja yksi puolestaan 2008. Tämä jo huomattava ero aistinvaraisesti vaikutti kenties ratkaisevasti siihen että vanhempi yksilö saavutti punaisista eniten kannatusta maistelijoiden keskuudessa.

Viiniministerin tilaisuuksissa maistellaan alustuksen jälkeen viinit sokkona, jonka jälkeen kukin osallistuja saa jakaa viineille yhteensä kolme pistettä haluamallaan tavalla. Esim. 10 osallistujaa = 30 pistettä. Viiniministeri puolestaan antaa arviot viineille kansainvälisen 100 pisteen asteikon mukaisesti. Tämän puolesta on todennäköistä, että suurin osa viineistä sijoittuu Maanantaiklubin hintakategoriassa pisteiden 80-90 välimaastoon ja Perjantaiparlamentissa puolestaan 85-95 välille.

Valkoisten kärkikaksikko

Maistelun tulokset

Kulta (valkoinen)

Viré-Clessé J-F. Thenevet 2009

http://www.alko.fi/tuotteet/911197/

Valkoisten voittaja oli kauniisti kehittyneen keltainen ja mielestäni erittäin valmista juotavaksi. Tuoksussa oli yllättävän paljon trooppista hedelmää ja vaniljaa, jonka puolesta jopa hieman epätyypillinen burgundilainen, vaikka Mâconnaisin alueella sitä ilmenee jonkin verran. Myös maksu runsaan hedelmäinen, jossa voita, karamellia ja hunajaa.

Viiniministerin pisteet 91-92

Kulta (punainen)

Rodet Clos de Thorey Monopole 2008, 49,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/486147/

Osallistujien suosikki jo hieman kehittynyt mutta edelleen kehitysvaiheessa oleva. Sen aromeissa tulivat esiin niin punaiset marjat kuin yrttisyys mutta hieman jopa vegetaalisuus, joista nousivat esiin mm. aurinkokuivattu tomaatti ja paprika. Jälkimaun hapokkuus oli jo kohtuullisen pehmeä mutta silti kantava.

Viiniministerin pisteet 90

Hopea

Olivier Leflaive Meurault Les Clos 2013, 54,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/535817/

Hopea ei ollut häpeä koska se oli jopa Viiniministerin illan suosikki. Toisaalta varsin nuori Meursault on jo jopa nautittavissa hieman modernimman tyylin tammikypsytyksen vuoksi mutta se ei silti riko alkuperän omaa luonnettaan. Siinä oli mukavasti esillä tuoksussa sekä sitrushedelmiä että purkkipersikkaa positiivisessa mielessä. Maun rakenteessa myös runsaasti voin aromia ja suutuntumassa kermaisuutta. Suosittelen kellaroimaan noin viisi vuotta jollei enemmänkin.

Viiniministerin pisteet 92

Pistesijat

Savigny Les Beaune Les Narbantos 2011 (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/946207/

Pidin punaisista eniten tästä hieman Beaunen vähemmän tunnetumman 1er Cru alueen viinistä, joka ei vielä ole valmista kuten eivät kovin monet muutkaan näin nuoret vakavasti otettavat Burgundin punaiset. Siinä kuitenkin löytyi eniten potentiaalia punaisten aromien ja mausteisuuden puolesta.

Viiniministerin pisteet 91-92

Joseph Drouhin Vosne-Romanée 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/460177/

Maistelun arvokkain viini oli verrattain mykässä vaiheessa maistelun aikana. Kenties olisi vaatinut pidempää karahvointia, koska viimeinen tilkka jonka maistoin illan päätteeksi tuntui olevan jo aukeamaan päin. Sen vuoksi ehkä arviot saattoivat jäädä alakanttiin arviointivaiheessa. Silti perusominaisuuksiltaan yksi klassisimmista maistelun viineistä.

Viiniministerin pisteet 90p

Louis Jadot Pommard 2011, 39,90€

http://www.alko.fi/tuotteet/418397/

Pommardin alueen viinit ovat usein varsin poikkeuksellisia kuten tämän viinin hieman rotevammat ja rustiikkisemmat piirteet osoittivat. Siinä oli hyvällä tavalla ruosteisuutta punaisten marjojen seassa, lakritsilla ja aniksella ja jopa curryaromilla höystettynä.

Viiniministerin pisteet 90p

Domaine William Fevre Chablis 2014, 23,50€ (tilausvalikoima)

http://www.alko.fi/tuotteet/952507/

Chablis'n huipputuottajan perusosastoa, jossa hyvää potentiaalia mutta näin nuorena ei avaudu täysin oikeuksiinsa tuntuvan hapokkuuden ja sitruksisuuden myötä. Vuosi pari niin tilanne voi olla jo paljon antavampi.

Viiniministerin pisteet 88-89p

Alkusokko

Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2014, 14,99€

http://www.alko.fi/tuotteet/432037/

Kepeä ja vähemmän hapokas Gamay sopii parhaiten mietojen kylmien liharuokien ja sienien seuraksi mutta aperitiivina hieman haastava.

Viiniministerin pisteet 85p

Yhteenveto

Maistelun pohjalta kävi selväksi että Burgundin viinit vaativat selvästi aikaa kellarointiin ja karahvointiin. Vaikka vastuu tästä on luonnollisesti kuluttajalla niin toivoisi että tiettyjä hetkiä varten myös Alko auttaisi asian harrastajia tuomalla valikoimiinsa hieman jo kehittyneitä yksilöitä. 

Vaikka ymmärrän että kysyntä ei pienessä maassamme ole Aasian tasoa niin viinikulttuurin pedagogiikan kannalta voitaisiin valikoimaa kasvattaa laajempaan tuottajavalikoimaan kuin hieman ikääntyneempiin ysilöihin. Kyllä ne jossain vaiheessa kauppansa tekee ottaen huomioon Alkon  hintavampien viinien usein kohtuullisen katteen maailmanmarkkinahinnoissa. Niin pitkään kuin monopoli on valta-asemassaan niin se edellyttäisi myös enemmän vastuuta viinikulttuurin kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Muuten toiminta muodostuu ennen pitkään tarpeettomaksi.